Kropsu1/2016






Kropsu 1/2016





 

Sisällys

 

Lippukunnanjohtajan tervehdys

Kolon muutto

Jänkäsusi

Menneitä tapahtumia

Tulevia seikkailuja

Esittelyjä

Mukavaa puuhaa





Päätoimittaja

Laura Kuoppala



Kropsuun materiaalia tuottivat

 

Katja Jokinen

Ursula Lennes

Sanna Tarhasaari

Noora Ahola

Vilma Viertola

Riika Mäki-Valtari

Netta Ahonen

Sari Kaunisto

Juulia Järvinen

Riitta Lehtonen

Petra Rothovius

Elina Salonen

Murmelit

Pesukarhut

Terveisiä Fannysta

Vaasan Partiotytöt ovat muuttaneet tammikuussa tavaransa ja huonekalunsa onnistuneesti Fannyyn Kirkkopuistikolle, kalustonsa Jungeen Jungsundiin ja Vaasan Metsäveikkojen kolojen varastoon. Lämpimät kiitokset vielä kaikille muuttoihin osallistuneille tytöille ja vanhemmille, johtajille, Emoille sekä Tuelle.

Muutto nostattaa aina tunteet pintaan ja niin kävi meidänkin muutossamme. Vanhat Kropsut, valokuvat ja ryhmien päiväkirjat pakattiin pahvilaatikkoihin ja siirrettiin Fannyn vintille. Leireillä käytetyt tohottajat, astiat ja teltat, partiomatkoilla mukana matkanneet kaasuhellat sekä kalustolaatikot toivat paljon muistoja mieleen. Aivan kaikkea ei voitu kuitenkaan säästää, joten joistain tavaroista ja huonekaluista piti luopua.

Muutto on aina myös jonkin uuden alku. Se antaa mahdollisuuksia uudistaa toimintaa ja luopua pinttyneistä rutiineista. ”Jotain uutta ja jotain vanhaa” tavataan sanoa, ja se toimii meilläkin lippukunnassa. Perinteitä kuitenkin vaalitaan ja siirretään uudelle partiosukupolvelle. Jokainen sukupolvi luo myös jotain omaa ja uutta.

Lippukuntamme täyttää vuoden kuluttua eli 11.11.2017 ansiokkaat 100 vuotta. Nyt meillä on juhlatila valmiina kolojemme alakerrassa ja kahvituspaikka juhlatilan vieressä. Juhtatoimikunta on aloittanut jo juhlien suunnittelun ja pikku hiljaa lpk:n eri ikäryhmätkin saavat alkaa suunnitella omaa juhlaohjelmaansa.

Ensin kuitenkin nautitaan Suomen keväästä ja kesästä. Toimintaa riittää kesällekin: Vaasan seudun partiolaiset järjestävät leirin sudenpentu- seikkailijaikäisille Vaasan Metsäveikkojen Inkelinmaalla 17.–19.6.2016 ja Suomen Partiolaiset järjestävät Roihun Evolla 20.–28.7.2016.

Toivottavasti jokainen saa mukavia partiomuistoja leireiltä ja retkiltä. Niitä on mukava muistella ja katsella niistä kuvia vielä vuosienkin päästä. Lippukunnan historiikinkin pitäisi valmistua 100-vuotisjuhliin. Sitä ennen kerätään sinne tallennettavaa partiohistoriaa ihan livenä osallistumalla lpk:n ja piirin toimintaan niin paljon kuin mahdollista!

partioterveisin

Katja Jokinen, lippukunnanjohtaja



Muutto Fanny-taloon

Vaasan Partiotytöt saivat syksyllä tiedon, että Malmöntaloilta on muutettava pois tai vaihtoehtoisesti maksettava yli 20 000 euroa vuodessa vuokraa. Vastaus oli selvä: uusien tilojen etsintä oli aloitettava välittömästi.

Pj Leena Tulimaa teki myyrän työtä ja etsi kaupungin tiloista meille sopivia tiloja. Yksityisiltäkin tiedusteltiin kokoontumispaikkoja, mutta ne olivat joko liian ahtaita meille tai liian kalliita. Fanny eli entinen Miratalo osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi sijaintinsa ja tilojen koon takia.

Tammikuussa aloitettiin kolojen tavaroiden pakkaus: vartiot ja laumat veivät kaapeistansa tavarat jouluksi kotiin ja Emot keräsivät kaikki taulut ja omat tavaransa laatikkoihin. Ursi osti kasan koottavia laatikoita ja pakkasi niihin koko VPT:n historian ja myytävät partioasut.

Varsinainen muutto tehtiin tammikuun 16. päivä. Kaikki johtajat, tytöt isineen ja poikaystävineen sekä Emot miehineen oli kutsuttu muuttoavuksi. Isoja autojakin saatiin kaksin kappalein paikalle ja peräkärryjä. Kolotavaroiden ja huonekalujen siirtoon paikasta toiseen meni vain kaksi tuntia, niin tehokas oli muuttoporukka! Laatikoiden tyhjennys tosin kesti kuusi tuntia, mutta valmista tuli vielä samana iltana. Hyvältä näytti ja ensimmäiset kahvit juotiin Sari-emon tarjoamina samana iltana Fannyssa. Sydämelliset kiitokset kaikille muuttoon osallistuneille!!C:\Users\seija\AppData\Local\Temp\Temp1_Kuvia Kolojen muutosta Fannyyn.zip\IMG_1146.JPG

Varastokolon siivous aloitettiin heti seuraavalla viikolla. Todettiin jo alkuvaiheessa, ettei meillä ole omaa tilaa, jonne kaikki viedä, joten piti turvautua Vaasan Metsäveikkojen apuun. Saatiin vuokrata oma pieni varasto heidän kololtaan. Sinne vietiin kaikki teltat ja kankaiset maavaatteet suojaan. Lopputavarat muutettiin saman viikon sunnuntaina majalle Jungeen. Yksi iso pakettiauto ja peräkärry täyttyivät astioista, kaasuhelloista ja muuta leiritavarasta. Nyt on Jungen sauna ja pukuhuone sekä majan ns.  kylmähuone täynnä tavaraa. Kevään koittaessa täytyy vielä käydä järjestämässä kaikki niin, että sieltä on helppo löytää tavarat esim. leirille lähdettäessä. Kiitos myös varaston muutossa mukana olleille!!

Ennen kuin Fannya arvioitiin sopivaksi tilaksi meille, totesimme, että isot ikkunat yläkerran huoneissa saattavat päästää alakerrassa olevan metelin sisään. Näin onkin käynyt ja nyt kaupungin Talotoimen miehet ovat luvanneet käydä koloissa ja arvioida, mitä voidaan tehdä. Yksi vaihtoehto on asentaa ikkunaseinille esim. akustiikkalevyjä tms. Emot ovat jo alustavasti luvanneet maksaa mahdolliset kulut. Toivotaan, että saadaan tähän epäkohtaan parannus vielä kevään kuluessa. Kooltaan tilat ovat meille sopivat ja todellakin ”kolomaiset”.

Sijaintinsa vuoksi perinteiset Pyhäinpäivän avoimet ovet ja myyjäiset tultaneen siirtämään lähemmäs joulua eli todennäköisesti pidämme pikkujoulumyyjäiset marraskuun puolivälissä. Emot, laumat, vartiot ja johtajat saavat myydä askarteluitaan, joulukalentereita ja arpoja isossa Fannyn juhlasalissa ja kahvitella keittiötilassa. Lupauksenannot täytyy vielä miettiä erikseen, koska Sofia Kandelbergin haudalla on ollut juhlallista kokoontua lupauksenannon merkeissä. Ehkä ajamme samana aamupäivänä ensin sinne.

Muuttohaukka Katja lpkj










C:\Users\seija\Downloads\kuva 2 (1).JPG
























C:\Users\seija\AppData\Local\Temp\Temp1_Kuvia.zip\kuva 3.JPG

Vaasan Partiotyttöjen

nykyinen kolo





C:\Users\seija\AppData\Local\Temp\Temp1_Kuvia.zip\kuva 2.JPG


Kirkkopuistikko 34 65100 Vaasa





C:\Users\seija\AppData\Local\Temp\Temp1_Kuvia.zip\kuva 1.JPG
















      avoimet ovet ja Fiian killan vohvelipisteC:\Users\seija\AppData\Local\Temp\Temp1_Kuvia Fiian killast Avoimissa ovissa..zip\kuva 3.JPG











Lippukuntamme ottaa käyttöön Jänkäsusi-merkin joka palkitsee ahkerat retkeilijät. Kyse ei ole siitä kuka on taitavin eräguru, vaan kuka retkeilee ahkerimmin. Ja kun retkikokemus kasvaa myös taidot kehittyvät ja luottamus omaan selviämiseen kasvaa.

Jänkäsusia on 4 eri tasoa, ensimmäisenä III-luokka eli vihreä, II-luokka eli sininen, I-luokka violetti ja sokerina pohjalla musta erikoisjänkäsusi. Merkki ommellaan partiopaidan oikeaan hihaan. Merkki on Koroisten Ritarien kehittämä erikoismerkki, jonka monet lippukunnat ovat jo ottaneet käyttöön.C:\Users\seija\AppData\Local\Temp\Temp1_Outlook.com.zip\kitsiköngäs.JPG

Jos nyt syttyi into retkeilemään, mutta tuntuu että omat taidot/kokemus ei vielä riitä, niin ole rohkeasti yhteydessä muhun, lippukunnan retkivastaavana ihan varmasti autan ryhmiä ja tarvittaessa tulen mukaan maastoon.

Merkki vaatimukset

Vihreä: 5 yöretkeä maastossa, 1 partioleiri, 1 PT-kisa ja vähintään yksi suoritettu seikkailija ikäkauden ilmansuunta

Sininen: 10 yöretkeä maastoon, 2 partioleiriä, 2 PT-kilpailua, annettu tarpoja-lupaus

Violetti: 15 yöretkeä maastoon, 5 partioleiriä, 5 PT-kisat joista yksi piirikunnallinen, annettu samoajalupaus

Musta: 25 yöretkeä maastoon, 10 partioleiriä, 10 PT-kilpailua joista yksi kansallinen ja vähintään viikon kestävä vaellus.

maastoretken on oltava kestoltaan vähintään 24 tuntia ja suuntauduttava maastoon, yöpymisiä mökki/majaolosuhteissa ei lasketa, leiri kestää vähintään 3 yön yli, viikon vaellus 7 vuorokautta ei 7 päivää.

Retkiä voi alkaa kerryttää itselleen jo sudenpentuna ja aiemmat retket ym. voidaan hyväksilukea suorituksiin jos ne voi jotenkin todentaa tapahtuneeksi.




(Kuvissa näette pienen  pienen väläyksen Sannan tekemiin         eräseikkailuihin ☺)


Sinikettujen syysretki Björköbyhyn                    perjantai-sunnuntai 9.-11.10.2015


Tosi kiva leiri mun mielestä. Me kaikki tutustuttiin paremmin ja kaikilla oli hauskaa. Tai no kyllä meillä vähä jotain riitaa oli mut vaan vähä. Banaaniveneet oli taivaallisia.


Siellä oli mukavaa lukuunottamatta ensimmäistä yötä teltassa. Siellä oli hirveän kylmä. Toinen yö nukuttiin mökissä. Ruoka oli erinomaista. Leikimme heijastinetsintää. Tapasimme myös karhun (lue: Riitta karhun vaatteissa).


Pimeässä metsässä oli kiva kävellä. Meillä oli pitkä köysi josta jokainen piti kiinni ja taskulamput tai otsalamput. Puolijoukkueteltassa oli jännittävää nukkua. Lintutornilla oli kiva tehdä trangioilla ruokaa. Iltanuotiolla oli kiva istua. Yöllä teltassa oli kylmä.C:\Users\seija\AppData\Local\Temp\Temp1_Outlook.com (1).zip\IMG_1134.JPG

Kolea ensimmäinen yö teltassa jääköön muistojen joukkoon ja oppimme telttakaminan tärkeyden. Syysretkilläkin se on hyvä ja tarpeellinen retkivaruste. Toisena yönä uni sitten maistuikin entistä makeammalta lämpimässä mökissä. Lämmitettinpä saunakin.

Retken aikana meillä oli tarkoitus paneutua kahteen sudenpennun jälkeen eli nuotioon ja leirikokkiin. Nämä toteutuivat. Lisäksi kädentaitojälkeä vahvistettiin veistelemällä voiveitsi ja aina niin ihania kiehisiä. Askartelujälkea toteutettiin retken alussa kun suunniteltiin ja koottiin retkisäännöt. Puu-ukot saivat myös oman ilmeensä maalaushetkessä. Liikunjälkeä tytöt toteuttavat jo luonnostaan liikkumalla ja ulkoleikit mökin pihapiirissä olivat mieluisia. Lauantain luontoretki Saltkaret-näkötornille tehtiin aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä. Paluumatkalla tutustuttiin metsäluontoon ja ihasteltiin kääpiä, jäkäliä ja sammaleita.

Iltanuotiolla tytöt esittivät omaa ohjelmaa ja karhun vierailu jäi varmasti taas mieleen.

Elli-Noran Ossi-kani liittyi seuraamme lauantaina ja kani sai varmasti elämänsä isoimmat halit ja silittelyt tytöiltä. Tässä kohtaa toteutimme lemmikkijälkeä, aivan noin niinkun huomaamattamme.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja teltan pihasta. Kattilallinen siskonmakkarasoppaa ja pannari jälkkäriksi katosi vielä ennen kotiinlähtöä parempiin suihin.

Olimme jokainen jättäneet oman jälkemme tälle ainutlaatuiselle maailmanperintöalueelle – hyvän jäljen! www.merenkurkku.fi C:\Users\seija\AppData\Local\Temp\Temp1_Outlook.com (1).zip\IMG_1145.JPG

Teksti ja kuvat Riitta










Viimeiset Avoimet ovet vanhalla kololla 2015

Myyjäisvalmistelut Pyhäinpäivänä aloitettiin jo perjantaina Malmöntalon kololla Emojen toimesta. Onnenpyörä kannettiin kalustokolosta kaappikoloon ja voitot aseteltiin pöydälle. Isoon koloon tuotiin leivonnaisia ja arpajaisvoittoja pussitettavaksi aamua varten. Pöytäliinat ja kynttiläkipot aseteltiin pöydille valmiiksi.

Lauantaina yhdeksän aikaan johtajia alkoi tulla paikalle varaamaan myyntipöytiä. Tarjolle laitettiin joulukalentereita, leivonnaisia ja askarteluja sekä äitien ja isoäitien valmistamia käsitöitä. Vaeltajat alkoivat keitellä kahvia ja teetä sekä asetella leivonnaisia esiin. Emot asettuivat myyntipöytiensä taakse ja paikalle tulleet sudenpennut, seikkailijat, tarpjojat ja samoajat etsivät omat ryhmänsä koloista. Fiian kilta oli myös jo toisen kerran myyjäisissä paistamassa vohveleita eteisessä.

Lupauksenanto oli jo kello kymmenen aikaan, jotta vanhemmat jäisivät tekemään ostoksia ennen Sofia Kandelbergin haudalle lähtöä. Lupauksenantajia oli 12 ulkona odottamassa huivit kaulassa. Lipunkantaja johdatti partiorivistön haudalla. Suuri joukko vanhempia seurasi perässä.

Lippukunnan perustajan, Sofia Kandelbergin haudalla, lippukunnanjohtaja Katja kertoi lyhyesti lupausmerkin historiasta ja sitten tytöt lausuivat yhteen ääneen joko sudenpennun tai seikkailijan lupauksen. Tytöt saivat apulaislippukunnanjohtajan, Sari Kauniston, avustamana lupausmerkin ja merimiessolmun huiveihinsa. Lopuksi Katja vielä kertoi vähän VPT:n alkutaipaleista. Hyvässä järjestyksessä palattiin kololle lämmittelemään.

Väkeä riitti koloilla tungokseen asti ja yleisin puheenaihe oli lpk:n muutto uusiin tiloihin. Tässä vaiheessa ei vielä ollut tietoa uusista tiloista. Tunnelma oli hiukan haikea, kun pitkä historia Malmöntalon koloissa oli päättymässä. Vuoden 2016 avoimet ovat tullaan järjestämään todennäköisesti marraskuun puolella.                            C:\Users\seija\Downloads\IMG_1027.JPG

   - Katja Jokinen

Fiian kilta mukana Avoimissa ovissa ja myyjäisissä

 Ensimmäisen kerran Fiian killan jäsenet eli Vaasan Partiotyttöjen kiltalaiset osallistuivat lpk:n Avoimiin oviin ja myyjäisiin vuonna 2014. Nimensä kilta on saanut lpk:n perustajan Sofia Kandelbergin  eli Fiian mukaan. Naiset paistoivat vohveleita Malmöntalon eteisessä ja kauppa kävi hyvin. Hillot ja kermavaahto houkuttelivat ostamaan vohveleita, joita paistettiin myös gluteenittomina. Myös vuonna 2015 Fiian kilta oli mukana myyjäisissä. Paistopiste oli edelleen Malmöntalon eteisessä.

Kun fiialaiset kokoontuvat, pyritään muistamaan heitä, jotka ovat täyttäneet pyöreitä vuosia. Killalla on oma kiertävä valtakunnallisella kiltamerkillä varustettu kynttilänjalkansa, jonka syntymäpäiväsankari saa lainaksi siksi aikaa, kunnes toinen fiialainen täyttää pyöreitä vuosia. Se on ollut muun muassa Katjalla ja seuraavaksi sen sai Marika Peltoniemi ja sitten Kirsi Mäenpää Avoimissa ovissa.  Kirsiltä se kulkeutui Virpi Laaksolle ja häneltä Outi Lennekselle.

Fiian kilta kokoontuu muutaman kerran vuodessa eri tiloissa. Viimeksi se kokoontui uusissa tiloissa Fannyssa helmikuussa 2016. Silloin kiltalaiset miettivät lpk:n tulevia 100-vuotisjuhlia 2017.

-  Katja Jokinen



Meininkejä Sisarusillasta 12.11

VPT vietti jälleen perinteistä Sisarusiltaansa 12.11. Liki kahdeksankymmenen hengen poppoo täytti tuttuun tapaansa Metsäveikkojen kolon sinihuiveineen kokoontuakseen viettämään iltaa keskenään.

Aloitimme illan kuitenkin hieman tavallisuudesta poiketen;                                                 Katja, uusi Lippukunnanjohtajamme,                         sekä Sari, uusi Lippukunnanjohtajan apulainen, esittäytyivät tytöille.

Sitten olikin aika aloittaa uusien jäsenten lupauksenanto!

Tällä kertaa ohjelmavastaavana toiminut Petra (minä, hehe) oli delegoinut hommaa eri vartioille seuraavasti; Leikkejä koko ryhmälle vetivät sekä Snoopyt että Koalat. Tietovisan pitivät Pesukarhut ja hauskasta näytelmästä vastasivat tänä vuonna Murmelit.

Vartioiden järjestämän ohjelman jälkeen jaettiin ansiomerkit, ja lopuksi saimme jälleen herkutella emojen tekemää kropsua, nam!





Lippukunnan ansiomerkkejä jaettiin Sisarusillassa seuraavasti:

Pronssinen: Sanna Tarhasaari, Veera Vuorenoja, Petra Rothovius, Sophia Phillips ja Noora Salmela

Hopeinen: Juulia Järvinen, Netta Ahonen, Karoliina Puhakka ja Mari-Anne Koivula

Sekä Suomen Partiolaisten ansiomerkkejä:

Collanin solki: Veera Vuorenoja

Louhisuden solki: Sophia Phillips ja Noora Salmela

Kiitos vielä ohjelmantekoon osallistuneille, emoille ja muille Sisarusillan järjestäjille!                               

Oli mukava nähdä taas isommalla porukalla! :)

- Petra Rothovius, Snoopyjen VJ




Yhteisvastuu 2016                                                                                      torjuu nuorten syrjäytymistä Suomessa ja Ugandassa

Suomessa yhteisvastuuvaroin tuetaan nuorten elämänhallintataitojen kehittymistä ja osallisuutta partiotoiminnan avulla. Ugandassa Yhteisvastuu tukee nuorten ammattikoulutusta ja toimeentuloa.

Vaasassa partiolaiset järjestivät Vaasan Suomalaisen Seurakunnan kanssa yhteisvastuutempauksen torilla 14.2.. Paikalle oli pystytetty talviteltta ja ulkona sai paistaa/paistattaa lättyjä nuotiolla. Partiolaiset jalkautuivat myös torin ympäristöön keräyslippaiden kera.

Tempauspäivän ollessa sunnuntai torin ympäristö ei ollut vilkkaimmillaan, mutta asiasta kiinnostuneita kävi kuitenkin mukavasti ja keräystuottoakin saatiin, KIITOS kaikille lahjoittajille!

Vaasan Partiotyttöjä oli paikalla kymmenkunta tyttöä ja neljä johtajaa. Keräykseen voi edelleen osallistua mm. www.yhteisvastuu.fi  -nettisivuston kautta.

 

   

Pesukarhut leipovat keksejä

 

Pesukarhujen kokouksessa leivottiin keksejä 15.2. Mukana olivat Jemina, Katrianna, Pauliina, Krista, Jessica ja tietenkin Pesukarhujen johtajat Noora ja Sophia. Kekseistä tuli herkullisia ja olivat myös helppo tehdä. Ryhmä leipoi Fanny-talon keittiössä.




Cookiet n 9kpl

100g sulaa margariinia

2dl sokeria

1rkl vaniljasokeria

1 pieni kananmuna

2tl leivinjauhetta

3.5dl vehnäjauhoja





Sekoita sokerit ja margariini. 

Lisää kananmuna.

Yhdistä leivinjauhe ja vehnäjauhot, ja sekoita margariiniseoksen joukkoon. 

Tässä vaiheessa voit lisätä oman mielesi mukaan taikinaan esimerkiksi valkosuklaata tai pähkinöitä.

Jaa taikina 9 saman kokoiseen osaan.

Pyörittele palloiksi ja litistele pallot leivinpaperille.

HUOM! Jätä tilaa keksien väliin, sillä kasvavat hieman paistettaessa. 

Paista 200 asteessa 6-8 min ja voila keksisi ovat valmiita. 


C:\Users\seija\Downloads\20160215_191617.jpg

Luotsikurssi Oulu 19–20.3

Lähdimme kohti Oulua jo perjantaina, sillä Antilla oli perjantaina piirihallituksen kokous. Saimme kyydin Ouluun ja matka taittui ripeästi kun nukahdin autoon. Saavuimme Ouluun n. klo 17.30 ja kävimme Antin kanssa syömässä. Seitsemän aikaan oli ohjelmaa uusille hallituksen jäsenille. Tehtävänä oli etsiä rasteja ympäri Oulua ja vastailla kysymyksiin. Minä en osallistunut itse ohjelmaan sillä en ole hallituksen jäsen, mutta roikuin mukana. Tämän ohjelma numeron jälkeen ajoimme kurssikeskukseen, jossa söimme iltapalaa ja hallituksen jäsenet pitivät jonkinnäköistä palaveria. Olin uupunut pitkästä matkasta ja kaikesta kävelystä joten itse menin saunaan ja nukkumaan.

Aamulla heräsimme ja menimme aamiaiselle. Pian muitakin luotsikurssilaisia alkoi valua paikalle ja kurssi alkoi klo. 9 aikaan. Ensimmäiseksi tehtäväksemme saimme poimia pöydältä jonkin kurssin vetäjien tuomista tavaroista. Tavaran piti olla sellainen joka kuvaisi minua johtajana. Pöydällä oli laastaripaketti, muistitikku, leluponi ja monia muita tavaroita. Itse noukin sieltä herätys kellon ja kun piti kertoa, että miksi totesin olevani aamu virkku ja aika täsmällinen. Seuraavakasi meidät jaettiin kolmen hengen ryhmiin ja saimme pohtia kasvutavoitteita ja miten niitä toteutetaan partiossa. Meidän ryhmämme sai aiheeksi suhteen toisiin. Pohdimme miksi suhde toisiin on tärkeä ja miten se näkyy partiossa. Seuraavaksi jakauduimme ryhmiin sen mukaan minkä ikäkauden luotsaamista olimme tullet opettelemaan. Saimme paperille piirretyn hahmon joka oli Vaeltaja. Vaeltajan sisään piti kirjoittaa, että minkälainen vaeltaja ikäinen partiolainen on ja mikä häntä motivoi partiossa. Ulkopuolellekin piti kirjoittaa joitain asioita, mutta en muista mitä ne olivat.

Klo. 12 aikaan siirryimme Oulun seurakuntatalolle lounaalle sekä osallistuimme piirin kevät kokoukseen. Olin edustamassa VPT.tä. Kevät kokous meni ripeästi ja asiat saatiin käytyä läpi. Palasimme kurssikeskukselle ja tehtävänä oli pohtia luotsin asemaa ja sitä minkälainen luotsin pitää olla millekin ikäkaudelle. Viiden aikaan oli päivällinen. Päivällisen jälkeen jakauduimme taas ryhmiin ikäkausien mukaan ja käytiin läpi oman ikäkauden tavoitteita, ohjelmaa ja luotsin tehtäviä.

Kahdeksan aikaan menimme ulos. Ensin oli leikki jossa pohdittiin eri tilanteissa olevien ihmisten asemaa partiossa. Lopuksi kävimme leikkiä läpi kodassa ja paistoimme makkaraa sekä vaahtokarkkeja. Suurin osa kurssilaisista oli Oulun suunnalta ja he lähtivät kotiin yöksi. Kurssilaisia ja keskukselle yöksi vain kolme, mutta lisäksemme siellä yöpyi myös viestinnän porukkaa. Kävin saunassa ja menimme nukkumaan.

Aamulla söimme aamiaista ja muut kurssilaiset tulivat paikalle yhdeksäksi. Aloitimme aamun ulkoilulla. Meidät jaettiin kolmen hengen ryhmiin ja saimme tehtäväksemme kävellä vartin johonkin suuntaan ja sitten kääntyä takaisin. Samalla piti keskustella annetuista aiheista. Kun tulimme takaisin, otimme parit ja tiemme pihassa olevan ”Hankala nuoruus” rastiradan. Rasteissa oli tilanteita ja tarkoituksena oli pohtia mitä luotsina tekisi näissä tilanteissa. Radan jälkeen menimme sisälle ja kävimme läpi tilanteita ja ajatuksia mitä ne herättivät. Tämän jälkeen teimme käsitekarttaa luotsin tehtävistä ja asioita liittyen pestikeskusteluun. Tämän jälkeen teimme tehtävän jonka aiheena meidän ryhmällämme oli tarpojat ja samoajat ja minä kuva. Tarkoituksena oli miettiä minkälaista ohjelmaa samoajat ja tarpojat voisivat tehdä yhdessä liittyen aiheeseen minä kuva. Tämän jälkeen söimme lounasta ja siivosimme. Lopuksi täytimme palaute laput ja saimme kurssi todistukset. Saimme kyydin juna-asemalle ja hyppäsimme 15.35 seinäjoelle lähtevään junaan.

Kurssi oli hyvä ja opettavainen. Itse sain siitä paljon irti ja intoni partion kasvoi jälleen. Aion jatkossa kehittää Vaeltaja toimintaa lippukunnassamme! -Kitsu

Sinikettujen Päiväretki Pilvilammelle 20.2.2016

”Mukana oli vaan kolme tyttöä ja kaksi aikuista Veera ja Riitta,mutta se ei haitannut. Siellä oli hauskaa. Kävelimme yhteensä noin seitemän kilometriä. Käytimme hyödyksi jokaisen mäen ja laskettiin pulkalla. Aurinkolaavulla evästelimme. Meillä oli banaaniveneitä, nakkeja ja vaahtokarkkeja. Jokaisella oli puukko ja veistelimme vähän kaikkea. Me näimme kolme husky-koiraa. Sanna teki Pasi lumiukon ja Sanni teki Pertti Perunapään. Kaikki saivat posket punaisiksi ja kaikki sai hyvän mielen.”

Teksti Sanni, Lilja, Sanna

Retkelle olimme varautuneet vähän isompaankin ryhmään, mutta kuten tytöt totesivat, ei se haitannut. Tarkoitus oli mennä lähimmälle nuotiopaikalle, mutta yhteistuumin päätimme jatkaa aina aurinkolaavulle saakka. Polttopuut, makkaratikut ja eväät kulki mukavasti pulkassa. Sää suosi meitä ja lumi oli loihtinut luonnon kauniiksi. Joidenkin kivien reunoilla aurinko oli jo sulattanut lumen kiiltäväksi jääksi ja komeita jääpuikkoja keräiltiin kotimatkalla. Lumiukot saivat niistä komeita neniä. Oli hyvä todeta kuinka meillä onkaan näin hieno ja monipuolinen ulkoliikuntapaikka Pilvilammen alueella, aivan lähellä kaikkea. Pohjimmiltaan erätaidoissa on kysymys hyvin yksinkertaisesta asiasta: riittää, että osaa tehdä olonsa mukavaksi luonnossa ja tällä alueella se todella onnistuu.

Teksti ja kuva Riitta

Murmelit Helsingissä

Kokoonnuimme Lauantaina 20.2 Vaasan matkakeskuksella klo 5.45, josta matkamme pääkaupunkiin alkoi kello 6.00. Hetki matkan alkamisen jälkeen bussiin nousi kaksi erittäin äänekästä henkilöä, joiden takia emme pystyneet vielä nukkumaan ja saimme kuulla puolet heidän elämistään.

Helsinkiin saavuimme 12.25 ja menimme syömään välipalaa Kampin Picnicissä ennen ohjelmamme alkua. Välipalan jälkeen tapasimme Inkan serkun ja hänen aviomiehensä, jotka johdattivat meidät Töölössä sijaitsevaan partiokeskukseen.

Rakennuksessa on monenlaista toimintaa esim. toimistotiloja, tietokonehuoneita, kokous- ja suihkutiloja, videoneuvotteluhuone ja keittiö. Paikan päällä voidaan pitää isompia tapaamisia ja myös kursseja. Seinille oli maalattu hienoja partioon liittyviä kuvia ja joihinkin seiniin pystyi piirtämään ja kirjoittamaan white board-tusseilla. Partiokeskus oli juuri remontoitu.

Siirryimme takaisin keskustaan raitiovaunulla, kohteenamme Kiasman nykytaiteen museo. Siellä oli meneillään kaksi kiinnostavaa ja kantaanottavaa näyttelyä, nimiltään Marskille kaveri ja Eri Mieltä.Marskille Kaveri – näyttelyssä oli esillä erilaisia keksintöjä, joista jokainen sai valita mieluisensa ja äänestää sitä. Voittaja keksintö sijoitetaan Kiasman alueelle. Kierrokse jälkeen kävimme museon hintavassa lahjatavara-kaupassa.

Siirryimme Kiasmasta sitten syömään ja loppuajan ennen bussiin lähtöä kulutimme kiertelemässä Helsingin keskustaa.

-  Murmelit


Muonittajan Inkeli

Jo kauan ennen Inkeliä tosi partiolainen ja avomieheni Antti ehdotti, että lähdetään Inkelille sitten kun se on. Itse en ole hetkeen partioinut perinteisellä mennään metsään meinigillä , vaan lähinnä partioimiseni on jäänyt kaupunki tasolle. Ajatus kylmyydestä ja makuupussissa paleleminen ei innostanut. Kun leiri lähestyi, suostuin lähtemään yhdeksi yöksi jos saisin työskennellä keittiössä.

Perjantaina viiden aikaan astuimme Inkelille vievään bussiin. Seikkailija tytöt ihmettelivät Antin sushi ateriaa kovaan ääneen. Itse katselin ikkunasta ulos ja mietin, että mitähän tästäkin tullee. Päätin kuitenkin, että parasta ajatella positiivisesti niin hauskaakin voi olla. Koskööseen saavuttuamme kävelimme bussin kääntöpaikalta leirialueelle. Itse kävelin suoraan keittiölle ja sain kuulla, että muu muonittaja kunta oli juuri lähtenyt kauppaan ostamaan seuraavan päivän ruokia. No siinä minä sitten odottelin ja tutkiskelin tulevaa työ pistettäni. Pojilla meni kaupassa yllättävän kauan ja kolmessa tunnissa olin ehtinyt soitella kaikki kaverini läpi, harjoitella kendoa ja juoksennella ympäriinsä. Olisihan sitä toki voinut vaikka mennä katsomaan mitä muut hääräävät, mutta se ei jostain syystä juolahtanut mieleeni...

Loppujen lopuksi pojat kuitenkin saapuivat ostosten kanssa, ja lihapiirakoiden ja nakkien paisto episodi saattoi alkaa. Koska iltapala oli myöhässä venyneen kauppareissun takia, toimimme erityisen ripeäsi ja saimme iltapalan valmistumaan vartissa. Ruoka katosi leiriläisten suihin ja siihen taidettiin olla ihan tyytyväisiä. Lähdimme lopuksi vielä kauppaan sillä pojat olivat unohtaneet ostaa gluteenittoman vastineen kananugeteille ja kaurapuurolle.

Kaupasta tultuamme nostimme rinkat selkään ja kävelimme jäiden yli majalle. Siellä muut olivatkin lämmittäneet majaa nukkuma lämpöiseksi. Kömmin makuupussiini ja suljin silmät. Heräilin yöllä kääntämään kylkeä, mutta kylmä ei ollut! Aamulla herätyskelloni soi 6.45 puin päälleni ja aloin pakata kamojani. Pian sain pääkokinkin hereille ja aloimme tarpoa keittiötä kohti. Paikalle päästyämme laitoimme vedet kiehumaan ja aloimme valmistaa puuroa. Aamiaisen jälkeen aloimme tiskailla ja laitoimme musiikin soimaan. Musiikki maut onneksi kohtasivat ja siivoilu luonnistui Linkin parkin tahdissa jammaillessa.

Lounaaksi keitimme hernekeittoa ja päivälliseksi oli riisiä ja kananugetteja. Koska, pääkokki Vesa oli ensimmäistä kertaa muonittamassa jaoin tietouttani asian saralta. Lauantain iltapala suunnitelmissa oli ensin köyhiä ritareita, mutta itse sanoin, että se ei missään nimessä kannata! Talviolosuhteissa se on todella hankalaa ja epämieluisaa hommaa, eikä edes kovin palkitsevaa. Köyhät ritarit siis muuttuivat hampurilaisiksi. Pahoitteluni leiriläisille, että pilasin herkku hetkenne :D. Muu aika meni musiikin tahdissa jammailussa ja teetä juodessa. Hauskaa oli eikä yhtään kaduta, että lähdin. Uskon, että olin kadottanut metsässä olemisen hauskuuden ja ajatuksen siitä, että hyvällä porukalla mikä vaan voi olla hauskaa. Muonitus homma on ollut aina hauskaa ja suosittelen sitä muillekin. Leirin jälkeen olin ihan fiiliksissä metsässä olemisesta ja leireilystä! Seuraavaa metsäretkeä ja Roihua odotellessa!

-  Kitsu

Etäpartiotyttö Seinäjoelta

 

Karhunpentujen ensimmäinen talvileiri

Kerroimme kokouksessa Inkeli talvileiristä ja muutama rohkea karhunpentu innostui siitä samantien! Kukaan ei ollut aikaisemmin ollut talvileirillä, jossa nukutaan ulkona teltassa, joten jännitystä oli ilmassa.


Leiriin karhunpennut valmistautuivat lukemalla tarkasti leirikirjeen ja kyselemällä vanhemmilta partiokavereilta vinkkejä leiriä varten. Tälle leirille lähti vain muutama karhunpentu, mutta seuraaville leireille saadaan meiltä varmasti jo paljon enemmän osallistujia, koska kuulimme niin paljon kivoja juttuja sieltä.


Välillä oli vähän kylmä, mutta mukava ohjelma ja lämmin kamina auttoivat ensimmäisiä talvileiriläisiä. Kukaan leirille lähtenyt ei katunut lähtemistään ja moni harmitteli, että leirillä sai olla vain yhden yön. Ruoka oli hyvää, ja ohjelman pitäjät ja johtajat mukavia.


Inkelillä aurinko paistoi ja jokainen karhunpentu selvisi loistokkaasti ensimmäisestä talvileiristään! :)

 

- Juulia järvinen

C:\Users\seija\AppData\Local\Temp\Temp1_Kuvia Inkeli XIV (3).zip\IMG_1246.JPG

 

C:\Users\seija\AppData\Local\Temp\Temp1_Kuvia Inkeli XIV (1).zip\IMG_1249.JPG

Karelia 79 oli Suomen Partiolaisten ensimmäinen suurleiri, joka järjestettiin 1.-10.8.1979 Kolin maisemissa Lieksassa. Leirille osallistui noin 9000 partiolaista, yli 20 maasta. Vaasan Partiotyttöjen alaleirin nimi oli Ursavaara ja leirihuivin väri beige.

Leirin rahoittamiseksi myytiin partiomukuloita, joista ostaja sai sitten itse kasvattaa begonia-kukkia. Myös me Vaasan Partiotytöt myimme partiomukuloita mm. keväällä torilla.

Itse osallistuin leirille muistaakseni Karhu-vartion VJ:nä. Leiristä on jäänyt mieleen, että siellä oli paljon partiolaisia, pitkät välimatkat (leirialue käsitti 120 hehtaaria metsämaata), WC:hen tai partiokielellä latriiniin ehti hädin tuskin aamuin illoin ja silloinkin vain juosten. Leirillä oli ylellisyytenä (ainakin siihen aikaan) suihkut, mutta vesi oli jäätävän kylmää, kaiketi pohjavettä, aivot tuntuivat jäätyvän hiuksia pestessä (, jos aikoi ehtiä, oli oltava asialla jo ennen herätystä).

Haikki eli leirivaellus tehtiin Kolin upeissa maisemissa, vaarojen rinteellä saattoi nähdä, että vaeltamassa oli muitakin kuin vain oma vartio. Välillä reitti kulki niityillä laiduntavien eläinten lomassa ja välillä oltiin eksyksissä, silloin oli paikallan pitää eväsleipätauko. Siinä vaiheessa ei vielä tiedetty, että muuta ruokaa ei sitten ollutkaan, ennen kuin palattaisiin leirille seuraavana päivänä. Yörastille saavuttaessa rakennettiin vartiolle yöpymislaavu riu’uista ja mukana kannetusta maavaatteesta. Meitä oli varmaan kahdeksan vartiolaista ja maavaatteen koko rajoitti laavun koon sellaiseksi, että mahduimme sinne juuri ryömien ja kylkiasentoon, kaikkien piti siis kääntyä samaan aikaan, muuten ei voinut liikkua. Yörastilla menimme suurin toivein ja NÄLKÄISINÄ kyselemään ruokaa, silloin selvisi, että kunkin vartion olisi pitänyt saada yörastilla lämmitettävä ruoka mukaansa, mutta meidän kokkimme ei ollut jakanut ruokapaketteja haikille lähtijöille. Nälkä oli siis suuri, mutta mukanamme oli vain yksi sulatejuustotuubi ja yksi pussillinen marjakiisselijauhetta, josta sekoitimme vetisen keiton, jotta sitä riittäisi kaikille kahdeksalle.

Leiriltä tehtiin myös retki Pielisen ympäri ja tutustuttiin mm. Bomba-taloon ja karjalaiseen perinteeseen.

Koli antoi hienot puitteet leiri-iltanuotion viettoon, suuriltanuotio ja päättäjäisiltanuotio pidettiin paikassa, jossa luonto muodosti amfiteatterimaisen katsomon, leiriläisen pitäessä sytytettyä kynttilää kädessään näky ja tunnelma oli mahtava.

Toivottavasti tulevan kesän supe-seikkailija TUIKKU-leiristä ja ROIHU-suurleiristä tulee kaikille hieno partiokokemus!

Partioterveisin Ursi

 

Roihu 2016

Heinäkuussa järjestettävään Suomen Partiolaisten kesäeirille Roihulle on meistä Vaasan Partiotytöistä lähdössä noin 30 tyttöä, mahtavaa! Osallistujia leirille on tulossa yli 16 000, joista ulkomaalaisia on 2800 jopa 45:stä eri maasta. Roihu on siis Suomen suurin sekä kansainvälisin leiri tähän mennessä.

Seuraavaksi vähän tietoa tulevasta leirikokemuksestamme:

Roihulla ala-leirimme nimi on Humina ja kylämme Rae. Leirilippukuntaamme kuuluu meidän lisäksi myös Vaasan Metsäveikot sekä Ahjopartio. Roihulla pääset kokemaan varmasti mitä huimempia ohjelmia ja ohjelmalaaksojen aiheet ovat: Elämys, Erä ja luonto, Hyvinvointi, Kisa, Kulttuuri, Luovuus, Vaikuttaminen ja tiedostaminen, sekä vesi.

Toukokuun aikana leirille lähtijät saavat kotiin leirikirjeen sekä leiriläisen oppaan Lastun, josta löytyy kaikki tarvittava tieto, esim. varustelista. Silloin ilmestyy myös RoihuApp, johon kannattaa tutustua jo ennen leiriä!

Lisätietoa löytyy niin Roihun nettisivuilta, Facebookista, kuin Ask.fm:stä. Seuraathan Roihua myös instagramissa sekä twitterissä:)

Kotiväelle:

Roihun vierailupäivä on sunnuntai 24.7 ja lippujen myynti alkaa touko- tai kesäkuun aikana, josta lisätietoa tulee kotiin huhtikuussa.

Kerran kuukaudessa Roihun tekijät järjestävät paneelikeskustelun onlinepalvelun Skypen välityksellä klo. 18 ja vastaavat yleisön kysymyksiin. Vanhemmille ja muille tutustujille tällainen paneelikeskustelu järjestetään 25.5.2016. Luvassa on kysymyksiin vastailua sekä perustietoa leiriarjesta. Osallistumislinkki julkaistaan edeltävällä viikolla Roihun Facebookissa.

Iloista leirin odotusta kaikille, nähdään Roihulla!:)

Netta Ahonen





Mistä syntyy TUIKKU? Sinusta, minusta, sudenpennuista, seikkailijoista

- meistä partiolaisista! 

 

Vaasan seudun partiolaiset ry järjestää Tuikku-leirin sudenpennuille ja seikkailijoille

eli 7-12-vuotiaille partiolaisille Inkelinmaan leirialueella Mustasaaressa 17.–19.6.2016. 

Leiri kokoaa yhteen pieniä partiolaisia johtajineen Vaasasta, Mustasaaresta ja Laihialta. 

Leirillä nukutaan yhteisissä teltoissa ja sudenpentujen kanssa nukkuu aina joku johtaja.  

 

HINTA 
Leirin hinta on leiriläisille 60 € ja johtajatehtäviin tuleville pestiläiselle 20 €. Yhteiskuljetukset leirille sisältyvät hintaan. Maksuohjeet annetaan ilmoittautuneille seuraavassa leirikirjeessä. 

 

ILMOITTAUTUMINEN 
Viimeinen ilmoittautumispäivä leirille on 6.5.2016 . 

Ilmoittautuminen tapahtuu jäsenrekisteri Kuksan kautta huoltajan partioID:n avulla. 18-vuotiaat voivat ilmoittautua leirille omalla partioID:llä. 
Ilmoittautumislinkki: https://kuksa.partio.fi/Kotisivut/login.aspx?Id=10126
Lisätietoa Kuksasta ja PartioIDstä:

 http://toiminta.partio.fi/suomen-partiolaiset/sahkoiset-palvelut/kuksa

 --> Kuksa – Huoltajan ohje 2.0 tai oman lippukunnan jäsenrekisterinhoitajalta 

 

PERHELEIRI 
Perheleiriläisiä ovat alle kouluikäiset vanhempiensa mukana leirille osallistuvat lapset. Perheleiri maksaa 10 € per leiriläinen per päivä. Alle 3-vuotiaat perheleiriläiset pääsevät ilmaiseksi leirille. Perheleiriläisten maksu ei kata kuljetuksia ja perheleiriläiset majoittuvat omissa teltoissaan vanhempiensa kanssa. Vanhemmat ovat ensisijaisesti vastuussa perheleiriläisistä ja perheleiriläiset voivat vanhempiensa johdolla osallistua samaan ohjelmaan kuin kaikki muutkin. 

 

LISÄTIETOJA  
www.facebook.com/vaasanseudunpartiolaiset sivun kautta,

sekä lippukunnan omilta  yhteyshenkilöiltä. 

 

VAASAN PARTIOTYTTÖJEN YHTEYSHENKILÖT  
Sanna Tarhasaari: sannaktarhasaari (a)gmail.com Sanna Tarhasaari 040 685 0880

Katja Jokinen: katja.jokinen@edu.vaasa.fi  0500 761 649 

 

Pohjoisia tuulia C:\Users\seija\AppData\Local\Temp\Temp1_Kropsujuttu (1).zip\vilmakasvo.jpg

Heippa! Minä olen Vilma, 19-vuotias partiolainen. Olen kotoisin Rovaniemeltä, jonne on Vaasasta aika pitkä matka — linnuntietä etäisyys on 426 kilometriä. Vaasaan olen päätynyt opiskelemaan viestintää Vaasan yliopistoon ja harrastamaan partiota teidän Vaasan Partiotyttöjen kanssa.

Olen antanut partiolupauksen vuonna 2005, mistä onkin jo vierähtänyt kymmenen vuotta. Kotilippukuntani Rovaniemellä on nimeltään Napapiirin Tytöt (tuttavallisemmin sanotaan Natyiksi). Napapiirin Tytöt on perustettu vuonna 1948. Lippukunnan nimi oli alunperin Revontulet, minkä vuoksi lippukuntahuivissamme, lippukuntamerkissämme ja lipussamme on valkoiset valkoiset revontulet. Lippukunta on ainoa tyttölippukunta Rovaniemellä, mutta sen lisäksi Rovaniemellä toimii kaksi poikalippukuntaa: veljeslippukuntamme Napapiirin Pojat (Napot) ja Lapin Samoilijat. Rovaniemelle ollaan myös perustamassa aivan uutta sekalippukuntaa.

Napapiirin Tytöt on Lapin isoin lippukunta ja jäseniä on yli 200. Natyjen ja Napojen toimintaa tukee seurakunta, joka antaa käyttöön kolotiloja, oman partiotoimiston ja seurakunnan partiotyöntekijän, jota kutsutaan sepoksi. Koska Lapissa on paljon metsää, on Natyilla melko paljon kämppiä. Tavila ja Kursunki sijaitsevat saman Kursunkijärven eri päissä keskellä metsää. Lisäksi lippukunnalla on oma kämppä Misi suolammen rannalla, joka lähinnä vaeltajien käytössä. Kaikki kämpät ovat sähköttömiä, eikä niissä ole juoksevaa vettä. Joskus retki järjestetään myös seurakunnan kämpässä Paaniemessä, missä on sähköt ja juokseva vesi.

Natyt ja Napot tekevät paljon yhteistyötä ja järjestävät esimerkiksi itsenäisyyspäivän aatoniltakirkon ja Yrjönpäivän juhlan yhdessä. Lisäksi joka syysloma ja pääsiäisloma järjestetään yhteinen leiri. Huhtikuussa järjestetään vanhemmille partiolaisille lumiluolavaellus, jossa lähdetään tunturiin vaeltamaan ja yövytään itse kaivetuissa lumiluolissa. Natyt osallistuvat ja järjestävät myös kaikenlaisia muita tapahtumia ja tempauksiaC:\Users\seija\AppData\Local\Temp\Temp1_Kropsujuttu (2).zip\merkit.jpg

 

Olen itse vuosien varrella ollut monessa eri pestissä ja järjestänyt monia jännittäviä tapahtumia. Olen johtanut seikkailijaryhmää, tarpojavartiota ja samoajia. Olen ollut lippukunnan hallituksen sihteerinä ja nyttemmin tiedottajana sekä Natyjen ja Napojen yhteisen lippukuntalehti Näppiksen yhtenä toimittajana. Näiden lisäksi olen ollut ROK-kurssin kouluttajana ja kurssinjohtajana. Olen ollut mukana järjestämässä piirin tapahtumia ja ollut tapahtumien viestintätiimeissä.

Lukuisista tapahtumista minusta hauskimpia ovat olleet koko viikonlopun kestänyt pyöräseikkailu, Yrjönpäivän kakkukisa ja vuosittain järjestettävä partiotahti. Pyöräseikkailusssa tarpojat, samoajat ja vaeltajat pyöräilivät ympäri Rovaniemeä kiertämässä rasteja. Viikonlopun ensimmäisenä yönä nukuimme Rovaniemen kaupunginkirjaston pihalla ja paistomme makkaraa ja vaahtokarkkeja ohikulkijoiden kanssa. Yrjönpäivän kakkukisassa ryhmät kilpailevat kakkujen ulkonäossä, maussa ja koostumuksessa. Voittajat selvitettiin äänestämällä ja voittajaryhmä sai ruokalahjakortin seuraavaa retkeään varten. Partiotahti taasen on Lapin Partiolaisten yhteinen tapahtuma, jonne kerääntyy vuosittain noin 450 partiolaista tekemään yhdessä kaikenlaista hauskaa ja kokeilemaan uusia asioita.

Teidän Vaasan partiotyttöjen toimintaan olen ujuttautunut vähitellen kevään edetessä. Olemme Veera Vuorenojan kanssa seikkailija- ja tarpojaikäkausivastaavia. Odotan innolla, että pääsen osallistumaan enemmän toimintaanne. Hauskaa partiokevättä kaikille!

Vilma











Tervehdys piirin ensiapujaostosta

Piiriin on perustettu uusi jaosto, ensiapujaosto. Elokuun Tuulevilla meitä oli kaksi, minä ja Jari Veikkolainen. Pyöräytimme kahdestaan jaoston toimimaan, suunnittelimme kurssien sisältöä, varustehankintoja, kurssimerkkejä… Matkan varrella jaosto on kasvanut ja nyt meitä kouluttajia on jo 8.

Lisääkin voi tulla mukaan. Meillä alaikäraja on 15 vuotta. Ei tarvitse osata valmiiksi ensiapua, jaosto kouluttaa kyllä jäsenensä. Elokuussa meillä on oma koulutusviikonloppu Kauhajoella.

Nyt olemme pitäneet kaksi ensiavun peruskurssia, toisen Mustasaaressa ja toisen Raahessa. Molemmat kurssit olivat täynnä. Tässä valokuvia ensimmäiseltä kurssilta. Kurssien pääsisältönä oli hätäensiapu, sairaskohtaukset ja tavallisimmat partiovammat eli elvytystä, tajuttoman auttamista, erilaisia vammojen sitomisia ja lastoittamisia, lämpimänäpitoa, tilapäisvälineiden käyttöä, EA-kalustoon tutustumista ja käytännön harjoituksia. Raahen kurssille Jari sai järjestettyä ambulanssin esittelemään kalustoa ja ensihoitajan työtä.

                                                                                         

Syksyllä järjestetäään Mustasaaressa ensiavun jatkokurssi ja Raahessa ensiavun maastokurssi. Näille kursseille voi osallistua jos on osallistunut peruskurssille tai SPR:n EA1-kurssille tai omaa muuten vastaavat taidot. Kevätkaudella olisi tarkoitus järjestää piirin alueella ainakin 2 peruskurssia.

Jos kiinnostuit jaoston toiminnasta tai tarjolla olevista kursseista, ole yhteydessä allekirjoittaneeseen

Sanna ”Tarhis” Tarhasaari

Pienet, Urheat, Nokkelat, Avuliaat PUNAHUKAT

Meidän lauma aloitti syksyllä. Otsikko kertoo huutomme, ja sellaisia sudenpentuja me olemme. Meidän laumassa on johtajia kaksi ja tyttöjä 13. Suoritimme syksyllä jäljistä Tervetuloa, yksissä tuumin ja askartelun. Nyt keväällä suoritamme lemmikki,retki, liikunta, partioperinne ja iltaohjelma jälkiä. Kokoonnumme kerran viikossa.

Olemme suunnitelleet keväälle kaksi retkeä. Jungeen olemme menossa huhtikuun alussa ja halukkaat voivat jäädä myös yöksi majalle- jännittävää, meidän oma kunnon retki! Tätä on odotettu. Toukokuulle olemme suunnitelleet päiväretkeä Öjenin luontopolulle. Olemme jo harjoitelleen trangian käyttöä ja miettineet mitä retkellä tarvitaan ja kuinka kannattaa pukeutua. Voimme kirjoittaa niistä seuraavaksi, niin kuulette kaikki millaista meillä oli. Toivottavasti moni meistä innostuu lähtemään leirille kesällä.

Sudenpennut kertovat mikä on partiossa kivointa ja kuinka tiesi aloittaa partion:

”Isoveli harrastaa kans partioo, niin halusin kans alottaa.Kivointa on askartelu ja olla retkillä.” Ruth

”Mun isi ja äiti on harrastanut partiota niin mäkin halusin. Kivointa on olla retkillä.” Isabella

”Partiossa on kivat leikit ja leirit. Rupesin harrastamaan partioo, koska mun isovelikin harrastaa.”Anna

”Partiossa on kivointa leikit. Sanni alkoi harrastaan, niin äiti kysyi haluanko kans alkaa harrastaa.” Sanni M.

”Sain idean kun mun isosisko oli partiossa ja olin pienenä haaveillu partiosta. Ja Annan isovelikin harrastaa.” Sanni N.

”Kun kaverin Linen äiti halusi, että me mennään partioon. Ehkä kun me näytellään ja tehdään jotain ohjelmaa on kivointa.” Tilda

”Sanoin äidille, että haluan partioon. Halusin partioon, koska kaverin isoveli harrasti partiota. Partiossa parasta on askartelu ja näyttely.” Neela

”Halusin partioon, koska kaveri harrasti sitä jo, ja kertoi mitä siellä oli tehty. Askartelu on parasta partiossa ja se, että näkee kavereita.” Line



Vaasan Partiotytöt EMOT

Vaasan Partiotytöt ry:n taustayhteisö on Vanhempainneuvosto, tuttavallisesti Emot.

Emojen tehtävänä on tukea Vaasan Partiotyttöjen toimintaa sekä henkisesti että taloudellisesti.

Emoissa toimii tänä päivänä 12-16 aktiivista äitiä, kukin äitikiireittensä mukaan toimintaan ehtien. Kokoustamme noin 4-6 kertaa vuodessa. Perinteisesti Emot ovat olleet lippukunnan toiminnassa mukana ”kyökkipuolella”, tarjoillen sisarusilloissa ja juhlissa Emojen oman reseptin mukaan valmistettuja kropsuja.

Varoja partiotyttöjen tukemiseen Emot hankkivat myymällä laadukkaita ULLMAX-urheilukerrastoja, sukkia yms. liikuntavaatteita sekä järjestämällä perinteiset Äitienpäivä- ja pyhäinpäivän ”Herkkukori- arpajaiset”.

Emot ovat Vaasan Partiotyttöjen Tuki ry:n jäseniä, mutta toimivat Vaasan Partiotytöt ry lippukunnassa eräänlaisena aikuisten vartiona.

Viime vuosina Emot ovat kunnostaneet ja päivittäneet VPT:n majaa Jungsundissa. Partiorinne –majalle on hankittu uusi ajanmukainen kompostori, piha-alueita on siistitty, valaistusta on lisätty, majaa on kunnostettu ja sinne on uusittu paloturvalliset uudet patterit.

Jokainen partiolaisen äiti on tervetullut mukaan toimintaan. Ilmoittautua voi Emojen pj:lle Sari Havuselalle sähköpostitse: sari.havusela@anvianet.fi

Emoterveisin Sari

 


Kuksa?? Mikä se on?

Kuksa on Suomen Partiolaisten jäsenrekisterijärjestelmä, johon rekisteröidään partion jäsenet ja yhteystiedot, josta lähtee partion jäsenmaksut, jossa ilmoittaudutaan tapahtumiin (leireille, koulutuksiin, kilpailuihin) ja johon kirjataan suoritetut aktiviteetit ja koulutukset, pestit ja ansiomerkit.

Miksi se on?

Asioiden hoitamisessa on yleensä tavoitteena sujuvuus ja luotettavuus. Jäsenryhmiä ja tapahtumia voi hallinnoida sähköisesti usealla tasolla nopeammin ja helpommin kuin perinteisesti papereita siirtelemällä. Sähköposti vaikka kaikille tarpojille tai juuri sudenpentujen huoltajille lähtee parilla rastilla. Sähköisessä osoitekirjassa voi myös vältellä kirjoitusvihreitä. Siksi on tärkeää saada Kuksaan tiedot ajan tasalle ja kattavaksi. Tavoitteena on siirtää aikaa ja muita resursseja paperitöistä varsinaiseen partiotoimintaan. Kuksa on vielä uusi juttu ja järjestelmän käytön opettelu vaatii aikansa. Mutta askel kerrallaan, onhan opittu käyttämään muitakin järjestelmiä ja appseja.

Mitä siellä voi partiolainen tai huoltaja tehdä?

Partiolaiset ja heidän huoltajansa voivat Kuksassa tarkistaa ja muuttaa yhteystietoja (osoitteenmuutos, partiolaisen oman sähköpostiosoitteen lisääminen). Siellä voi valita laskutustavaksi sähköpostilaskun, jolloin SP:n jäsenmaksu tulee paperilaskun sijaan sähköpostiin viivakoodeineen. Siellä voi myös tulostaa SP:n jäsenkortin.

PartioID on partiorekisterin käyttäjän oma käyttäjätunnus ja salasana Kuksaan. Se luodaan kirjautumalla ensi kerran partion jäsennumerolla ja jäsenen omalla sähköpostiosoitteella. Täysi-ikäiset partiolaiset ilmoittavat itsensä tapahtumiin omalla PartioID:llä. Aiemminkin on alaikäisten partiolaisten leiri-ilmoittautumislappuihin vaadittu huoltajan allekirjoitus, koska huoltajien tulee tietää, että alaikäinen tytär on lähdössä leirille, milloin lähtee, minne lähtee ja mitä se maksaa. Tuon allekirjoituksen korvaa Kuksaan kirjautuminen huoltajatunnuksilla ja lapsen ilmoittaminen sitä kautta. Kuksaan onkin jo rekisteröity jokseenkin kaikkien VPT:n alle 18-vuotiaiden partiotyttöjen huoltajien tiedot.



Mitä siellä voi partiojohtaja tehdä?

Ryhmänjohtajat voivat kirjata ryhmänsä tapahtumat, aktiviteetit ja suoritukset Kuksaan. Tähän perehdymme lippukunnassa ensi syksystä alkaen.

Jäsenrekisterinhoitaja vaaditaan uusien partiolaisten rekisteröimiseen, huoltajatietojen rekisteröimiseen, partiojäsenyyden lopettamiseen ja jäsenlajin muuttamiseen (kun perheessä on useampia partiolaisia, jäsenmaksu on seuraavilla jäsenillä pienempi).

Parhaimmillaan Kuksa on monipuolinen työkalu. Se ei ole kaikkein sulavin ja joustavin järjestelmä, mutta sähköisiä palveluja kannattaa hyödyntää, sillä paperiton toimisto säästää luontoa, mikä sopii partiolaisen ihanteille. Ja nykyaikana viesti ei tunnu tulevan perille muuten kuin näytöltä – pienemmältä ja isommalta. Opetellaan, kokeillaan ja opitaan.

Missä se on??

http://www.partio.fi/ - Muut partiosivut - Kuksa

 

VPT:n kotisivuja muokataan parhaillaan toimimaan paremmin ajankohtaisten asioiden ilmoitustauluna ja Kuksan ilmoittautumislinkkien kotipesänä. Opetelkaa reitti sinnekin: http://www.vaasanpartiotytot.net/

- jäsenrekisterinhoitaja Sari Kaunisto

aina valmis vastaamaan kysymyksiin sari.kaunisto1@gmail.com












värityskuvan piirsi Elina Salonen

 

Värityskuvia sudenpennuilta































Murmelit KiasmassaC:\Users\seija\Downloads\IMG_3419 (1).JPG

 

Kaisa Muinonen ja Laura Kuoppala  

Helsingin Paalvalin seurakunnan yhteisvastuukeräyksen aloitus tapahtumassa










Puuhaa

Maahan, rouva presidentti!

Tässä leikissä leikkijät peittävät silmänsä ja leikinjohtaja käy piirtämässä merkin jokaisen leikkijän selkään. Jos saat ympyrän, olet tavallinen salaisenpalvelun agentti. Jos saat selkääsi X merkin, olet leikin aloittava agentti. Peli alkaa leikinjohtajan merkistä, jolloin kaikki saavat katsoa ympärilleen. X:n saanut saa milloin tahansa nostaa sormen korvalleen, kuin kuunnellakseen ohjeita nappikuulokkeesta. Kun muut leikkijät huomaavat jonkun tekevän näin, he matkivat ja nostavat sormen ”kuulokkeelleen”. Kun jäljellä on enää yksi leikkijä, joka ei ole ollut valppaana, muut huutavat ”Maahan, rouva presidentti!” ja syöksyvät suojaamaan presidenttiä eli kaatavat hänet maahan.


Tarinakivet

Kaikki ovat varmasti kuulleet tarinakivistä ja –nopista. Tämä jatkotarina on varsin yksinkertainen: nostat säkistä kiven ja jatkat aloitettua tarinaa sisällyttämällä kivessä olevan asian tarinaan. Loistava keksintä loppuhiljentymiseen ja iltanuotiolle. Nyt voittekin ryhmänne kanssa tehdä omat tarinakivet! Etsitte vain sileitä kiviä ja maalaatte tai permanenttitussilla piirrätte erilaisia hahmoja, esineitä ja paikkoja. Toki ideaa voi myös käyttää valmiin tarinan koristamiseen. Miten olisin Pyhän Yrjön tarina kiviin piirrettynä? tai miltä jokamiehenoikeuden näyttäisivät kivissä? Jokamiehen oikeuksien opettelun jälkeen jokainen voisi maalata kaksi kiveä, jotka kaikki laitettaisiin samaan pussukkaan. Näin niitä olisi hauska kerrata myöhemmin!

 

Jenga

Kaikki tietävät miten Jengaa pelataan, eikö? Hyvä tapa lisätä pelin kiinnostusta on koristella palikat! Jakakaa palikat tasan ryhmänne kesken ja jokaiseen palikkaan piirretään ja kirjoitetaan sovitut asiat. Esimerkiksi: pieniin päätyihin oma nimi ja parionimi, leveisiin sivuihin: paras leiri muisto; mielenkiintoinen kysymys muille ryhmälaisille, partioihanne, joki pieni tehtävä, laulunsanat laulettavaksi, tietovisakysymys jne jne. Päästäkää luovuus valloilleen! Jos haluatte niin pelin palikat voi oikein hyvin tehdä itsekin! Kuinka ison voitte rakentaa niin, että peliä voi vielä pelata? :D

 

-  Laura Kuoppala








siili.jpg